Havaitsin viimeisimmän blogimerkintäni päätyneen paikallislehden keskustelupalstalle. Täällä on moni käynyt lueskelemassa ja osa kanssakaupunkilaisista on ilmeisesti lukenut myös muita merkintöjäni.
Kiva että saa yleisöä joutavalle pöytälaatikkopiperrykselle..
Kerron nyt tässä vaiheessa, että kirjoitustapani ei ole tarkoitus miellyttää ketään. Olen peloton, suorasukainen ihminen, hyville hyvä ja kusipäille itse paholainen.
Teksteihini ei siis pidä suhtautua liiallisella vakavuudella, vaikka mielipiteet ja asenteeni joskus hyökkääviä ovatkin. Kirjoitustyylini on hivenen ironinen ja joskus jopa loukkaava.
Kommenttini amerikkalaisesta elintasopaskasta ei ollut henkilökohtaista.
Jotkut asiat saavat niskakarvat pystyyn. Esimerkiksi tahallaan tyhmät ja laiskat ihmiset. Myöskin tietyntyyppinen tahdittomuus ja suoranainen sivistymättömyys saa hylkimisreaktion aikaseksi.
Lisäksi Hyacinth Bucket- syndroomaa potevat urvelot (esimerkkinä taannoin mainitsemani konsultti- ja markkinointi-firman pellet)..tunnen vieläkin suunnatonta myötähäpeää.
Kommenttia ja sähköpostia saa viskoa, vaikka sitten sieltä nimimerkin takaa. Se on monille se helpoin keino. Olen puhunut.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
PAKKOSELIBAATTIA KAIKILLE! HUPIVERO KÄYTÄNTÖÖN! PELASTETAAN LIITO-ORAVAT!
Ja päivän uutisotsikoihin:
Enkeli-Elisasta rikostutkinta: Kovin on työt hiljasessa Keski-Uudenmaan poliisissa..
Rautatiemuseolla työpaikkakiusaamista: Mitä? Onko johtaja mahdollisesti joutunut kehottamaan jotakuta tekemään oikeitakin töitä? Voiko siellä kenties palaa loppuun? Kokemuksesta kerron, että ei voi ja johtajan kanssa pärjää oikein mainiosti. Mutta jos olet vetelä kuin amerikkalainen elintasopaska, työelämä ei ole sinua varten. Missään.
Jälleen kerran seksinostokieltoa: Mikähän siinä on, että nämä seksinoston kieltämistä ajavat kansanedustajat ovat poikkeuksetta naisia, feministejä ja sysirumia kuin seinästä revityt perkeleet? Bordellit lailliseksi, silloin saadaan toimintaa valvottua ja mafioso-sutenöörit ulos kilpailusta.
Soijalattea särpiessäni... mietin tuossa etten muuten ole eläessäni nähnyt yhtäkään liito-oravaa.
Enkeli-Elisasta rikostutkinta: Kovin on työt hiljasessa Keski-Uudenmaan poliisissa..
Rautatiemuseolla työpaikkakiusaamista: Mitä? Onko johtaja mahdollisesti joutunut kehottamaan jotakuta tekemään oikeitakin töitä? Voiko siellä kenties palaa loppuun? Kokemuksesta kerron, että ei voi ja johtajan kanssa pärjää oikein mainiosti. Mutta jos olet vetelä kuin amerikkalainen elintasopaska, työelämä ei ole sinua varten. Missään.
Jälleen kerran seksinostokieltoa: Mikähän siinä on, että nämä seksinoston kieltämistä ajavat kansanedustajat ovat poikkeuksetta naisia, feministejä ja sysirumia kuin seinästä revityt perkeleet? Bordellit lailliseksi, silloin saadaan toimintaa valvottua ja mafioso-sutenöörit ulos kilpailusta.
Soijalattea särpiessäni... mietin tuossa etten muuten ole eläessäni nähnyt yhtäkään liito-oravaa.
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Pese kehosi ja poista syntisi
Voi hyvän tähden tätä elämää.. edellinen merkintä melkein kuukausi takaperin ja aivan juosten kusten kirjoitettu. Mitä lie liikkui päässäni, paitsi tietysti ne ikävät tapahtumat viimeaikoina.
Jostain syystä minulla on ollut tukoksia chakroissa tai sitten olen vain ollut tavattoman laiska ja täysi velliperse. Hylkäsin salin, liikunnan ja söin ihan mitä sattuu tuossa kaiken kiireen keskellä viime keväänä. Pääasiassahan olen pioneerikarppaaja jo vuodesta 2007. Noudatan ruokavaliota vaihtelevan tiukasti, pääasiassa välttämällä viljaa, sokeria ja tärkkelystä. Viimeaikoina on takamus levinnyt siihen malliin, että jos en nyt asialle jotain tee, olen pian yksi niistä Suomi-mammoista crocseissa, jotka loukaantuvat Hägglundin ja Audimiehen seksistisistä kommenteista.
Luulenpa, että treenasin yhteen aikaan vähän liikaakin ja olisiko elimistöni jotenkin palanut loppuun ja vaatinut taukoa? En silloinkaan ollut tyytyväinen kehooni.. olisi varmaan hyvä vain hyväksyä itsensä ja se olisi tie parempaan elämään. Ostanhan minä vaatteeni vielä normikokoisten puolelta.
Harjoittelin parin viime viikon aikana luopumista punaisesta lihasta ja siirtymällä hiljalleen kasvisvoittoiseen ruokavalioon. Olo on yllättävän virkeä ja energinen. En nyt kovin orjallisesti istu finelin sivuilla syöttämässä tietoja mutta lasken suunnilleen kaloreiden määrän, hiilihydraatit ja proteiinit. Tänään on sellainen fiilinki, että voisin vaikka hilpaista punttirääkille ja vetästä koko kehon kerralla ja huomenna rentouttaa itseni uimalla rauhallisemmalla tempolla. Takana on 8 tuntia syvää unta ja olisin kyllä voinut aikaisemminkin nousta.
Tämänhetkinen tavoitteeni olisi vain saada elimistö puhdistettua kaikesta kamalasta, mitä sinne on viimeisen reilun puolen vuoden aikana syötetty ja luulenpa, että pelkoni metrin levyisestä perseestä alkaa syksyä kohden hiipumaan.
Helppoahan tämä elämäni olisi, jos olisin sellainen läpipasko, joka voisi syödä perhepizzan päivässä lihoamatta minnekään. Kiitos vaan geenieni, olen jäänyt vaahtosammuttimen pituiseksi ja lihoan puoli kiloa pelkästä Hesburgerin mainoksen katsomisesta.
Ajattelin, että voisin päivittää blogiani enemmän kun kertoisin kuinka tämä on edennyt. Ruokavaliotani kutsun semivegaaniseksi (onko se muuten fleksausta?). Se tarkoittaa sitä, että voi ja kerma vaihtuivat oliiviöljyyn ja maitotuotteet pääasiassa soija- ja kookostuotteisiin. Raejuusto nyt on poikkeus, sekä satunnaiset ateriat kalalla, äyriäisillä ja kanalla. Muuten olen korvannut lihan tofulla. Kananmunaa satunnaisesti.
Tällä nyt mennään alkuun ja olen todennutkin että vegeruoka on yllättävän täyttävää ja siitä riittää energiaa pitkälle. Syön edelleen sen pari- kolme ateriaa päivässä mutta en ole juuri lainkaan nälkäinen.
Lopunelämää ei tällaisella voi, eikä kannata jatkaa, varsinkaan kun en käytä viljatuotteita, perunaa enkä riisiä. Hedelmiäkin aika vähän. Mutta mennään nyt kuukausi ensiksi ja katsotaan mitä tapahtuu.
Tein aamulla elämäni ensimmäisen soijalatten. Siitä tuli yllättävän hyvä kun laitoin vähän makeutusjauhetta sekaan. Aamupuuroni koostui pellavasiemenrouheen ja soijajugurtin sekoituksesta.
Kuukauden päästä kerron uudesta joogaharrastuksesta, Intiaan muuttamisesta talveksi ja Greenpeaceen liittymisestä. Silloin minut saa ja oikeastaan pitää viedä pakkohoitoon.
Jostain syystä minulla on ollut tukoksia chakroissa tai sitten olen vain ollut tavattoman laiska ja täysi velliperse. Hylkäsin salin, liikunnan ja söin ihan mitä sattuu tuossa kaiken kiireen keskellä viime keväänä. Pääasiassahan olen pioneerikarppaaja jo vuodesta 2007. Noudatan ruokavaliota vaihtelevan tiukasti, pääasiassa välttämällä viljaa, sokeria ja tärkkelystä. Viimeaikoina on takamus levinnyt siihen malliin, että jos en nyt asialle jotain tee, olen pian yksi niistä Suomi-mammoista crocseissa, jotka loukaantuvat Hägglundin ja Audimiehen seksistisistä kommenteista.
Luulenpa, että treenasin yhteen aikaan vähän liikaakin ja olisiko elimistöni jotenkin palanut loppuun ja vaatinut taukoa? En silloinkaan ollut tyytyväinen kehooni.. olisi varmaan hyvä vain hyväksyä itsensä ja se olisi tie parempaan elämään. Ostanhan minä vaatteeni vielä normikokoisten puolelta.
Harjoittelin parin viime viikon aikana luopumista punaisesta lihasta ja siirtymällä hiljalleen kasvisvoittoiseen ruokavalioon. Olo on yllättävän virkeä ja energinen. En nyt kovin orjallisesti istu finelin sivuilla syöttämässä tietoja mutta lasken suunnilleen kaloreiden määrän, hiilihydraatit ja proteiinit. Tänään on sellainen fiilinki, että voisin vaikka hilpaista punttirääkille ja vetästä koko kehon kerralla ja huomenna rentouttaa itseni uimalla rauhallisemmalla tempolla. Takana on 8 tuntia syvää unta ja olisin kyllä voinut aikaisemminkin nousta.
Tämänhetkinen tavoitteeni olisi vain saada elimistö puhdistettua kaikesta kamalasta, mitä sinne on viimeisen reilun puolen vuoden aikana syötetty ja luulenpa, että pelkoni metrin levyisestä perseestä alkaa syksyä kohden hiipumaan.
Helppoahan tämä elämäni olisi, jos olisin sellainen läpipasko, joka voisi syödä perhepizzan päivässä lihoamatta minnekään. Kiitos vaan geenieni, olen jäänyt vaahtosammuttimen pituiseksi ja lihoan puoli kiloa pelkästä Hesburgerin mainoksen katsomisesta.
Ajattelin, että voisin päivittää blogiani enemmän kun kertoisin kuinka tämä on edennyt. Ruokavaliotani kutsun semivegaaniseksi (onko se muuten fleksausta?). Se tarkoittaa sitä, että voi ja kerma vaihtuivat oliiviöljyyn ja maitotuotteet pääasiassa soija- ja kookostuotteisiin. Raejuusto nyt on poikkeus, sekä satunnaiset ateriat kalalla, äyriäisillä ja kanalla. Muuten olen korvannut lihan tofulla. Kananmunaa satunnaisesti.
Tällä nyt mennään alkuun ja olen todennutkin että vegeruoka on yllättävän täyttävää ja siitä riittää energiaa pitkälle. Syön edelleen sen pari- kolme ateriaa päivässä mutta en ole juuri lainkaan nälkäinen.
Lopunelämää ei tällaisella voi, eikä kannata jatkaa, varsinkaan kun en käytä viljatuotteita, perunaa enkä riisiä. Hedelmiäkin aika vähän. Mutta mennään nyt kuukausi ensiksi ja katsotaan mitä tapahtuu.
Tein aamulla elämäni ensimmäisen soijalatten. Siitä tuli yllättävän hyvä kun laitoin vähän makeutusjauhetta sekaan. Aamupuuroni koostui pellavasiemenrouheen ja soijajugurtin sekoituksesta.
Kuukauden päästä kerron uudesta joogaharrastuksesta, Intiaan muuttamisesta talveksi ja Greenpeaceen liittymisestä. Silloin minut saa ja oikeastaan pitää viedä pakkohoitoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)