Maagiset 30 vuotta tuli mittariin.. pitäisi vissiin pitää suurieleiset pippalot ja huudattaa Frederikiä loputtomiin. Eläköön uudet vuosikymmenet wuppiduu! Järkytyksestä selvittyäni voinkin taas viihdyttää ihmisiä saamalla heidät tajuamaan, että monilla on asiat niin paljon paremmin.
Viikonlopun vietin kylpylässä perheeni parissa ja tuntui välillä jopa siltä, että osaisin ehkä rentoutuakin. Sunnuntaina ei oikeastaan tuntunut miltään. Facebookin seinä täyttyi onnitteluista ja yksi entinen työkaveri soitti ja halusi tapansa mukaan ehdottomasti laulaa minulle.
Vaihtoehtoisesti pitäisi potea jotain hemmetinmoista kriisiä ja käyttäytyä holtittomasti. Tiedoksenne, että koko elämäni on koostunut kriiseistä ja holtittomuudesta, ripauksella irrallisuuden tunnetta kruunaamassa koko katastrofia. Nyt olo on melko vapautunut.
Tähän mennessä olen suuttunut ja pettynyt, mutta myös suututtanut monet ja tuottanut pettymyksen monille ihmisille.
Olen nähnyt auringon nousevan ja laskevan. Ne hetket tekevät olosta toiveikkaan, sillä jokainen auringonnousu tietää uutta päivää. Ja elämä on laiffia, mitä näitä nyt oli. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.. jne. Ja nähnyt yhteensä 29 kesää, koska olen loppuvuodesta syntynyt.
Tajuan jo senkin, että filosofointini on yhtä lennokasta kuin Andy McCoylla ja Matti Nykäsellä yhteensä.
Minusta ei tullut rikosetsivää eikä näyttelijää. Ei myöskään kampaajaa eikä varsinkaan sairaanhoitajaa. Mutta se ei haittaa, kärsin esiintymiskammosta ja saan rikollisista lähinnä väkivaltaisia ajatuksia. Leikkasin itse otsatukkani ekaluokkalaisena ja lopputuloksesta päättelin, ettei kampaaja- ammatti ehkä ole just se mun juttuni.. Vietin 10- vuotiaana skolioosin takia Meilahden osastolla muutamia viikkoja jumpattavana. En tykännyt potilaista, hoitsuista ja kaikkein vähiten valkoisista seinistä ja tympeästä hajusta.
En myöskään toteuttanut hautomaani muuttoa ulkomaille pysyvästi saati itsemurhaa, monien pettymykseksi..
Särjin sydämiä, ja sydämeni tuli särjetyksi, enkä siltikään oppinut mitään. Härnäsin ja kiusoittelin, ja maistoin omaa lääkettäni. Velkaannuin, maksoin ja paiskin töitä. Aloitin koulut, lopetin ne.
Opin kantapään kautta monet asiat ja tein virheitä. Pääasia on se että olen hengissä enkä koskaan ole tehnyt mitään totaalisen peruuttamatonta, mitä katuisin. Loppujen lopuksi.. katsellessani elämääni taaksepäin, erikoista lapsuuttani, tuskaista teini-ikää, parinkympin kriisiä, burn outia ja vanhoja asioita.. on ollut melkoinen elämä tähän saakka. Ja heikot sortuvat elon tiellä. Olisin voinut tehdä monta asiaa toisin hyvässä ja pahassa, mutta nyt on aika siirtyä kolmannelle vuosikymmenelle.
Voinkin toivottaa tervetulleeksi elämän täynnä vastuuta, erilaisia paineita, kiireitä ja puisevaa arkea. Tosin, voin jättää hyvästit monille menneisyyden demoneille ja tehdä niitä asioita, jotka olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Kuten ajaa ajokortti ja uusia ennätysmäärä inssejä vain jotta voi täräyttää ensimmäiseen nopeusvalvontatutkaan tai muuten vain saadakseen syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Lisäksi, valmistun vihdoin ja viimein alalle, jossa jopa minunkaltaisellani pikku paskiaisella on edes jonkinlaiset mahdollisuudet.
Tähän mennessä olen jo solminut muutamia ystävyyssuhteitakin, joita pyrin parhaani mukaan vaalimaan, vaikken aina olisikaan siellä missä minua tarvitaan. Joskus oli aika, jolloin ei ollut yhtään ketään. Nyt alan hiljalleen ymmärtämään senkin, että olen varmaankin ihan ok tyyppi ja ne jotka ovat ympärilläni, olen ansainnutkin.
Siinä se vuodatus menneistä.. nyt voinkin innolla alkaa odottamaan lähtölaskentaa kohti painovoiman armotonta vaikutusta, botoxpiikkejä, menopaussia, selittämätöntä lihoamista ja tunnetta siitä että alkaa olla monen mielestä jo siinä "täti"-iässä. Voin toivottaa tervetulleeksi myös tosiasian siitä, että aikanaan poikani muuttaa pois kotoa joko opiskelijaboksiin rellestämään tai sitten jonkun kelvottoman hupakon katon alle. Samaan aikaan minä vanhenen, aloitan eläkesäästämisen, hankin henkivakuutuksen, alan keräilemään merkkejä marketissa, jotta saisin jonkun saamarin posliinivadin muka puolet halvemmalla. Hauskat tyttöjen illat vaihtuvat sanaristikoiden ja sudokujen täyttämiseen ja pumppijumpassa hikoilu vaihtuu vesijuoksuun. Josta ei toki ole mitään hyötyä, kun menetän loputkin rippeet itsekuristani ja syön kahviossa suklaaleivoksen kahvin kanssa.
Vaihdan 10cm korot järkeviin eccokenkiin, tiukat farkut kuminauhavyötäröhousuihin ja biletopit vaihtuvat todennäköisesti Lacosten pikeepaitoihin. Jos mitenkään kehtaan tuoda rock-henkisyyttäni esiin, näytän luultavasti Addams Familyn isoäidiltä. Jos toisin esiin punk-henkisyyttäni, näyttäisin seinähullulta kassialmalta.
Kirjoitan sitten nelikymppisenä katkeran tilityksen ikuisen nuoruuden etsimisestä ja maailman julmuudesta tätejä kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti