Irtisanouduin SYD:in* palveluksesta hyvin nopeasti Pietarin reissun jälkeen. Kävi ilmi, että tilitoimiston poju, sanotaan häntä Keijo Ilmaseksi, oli yrittänyt laskuttaa minun myytyjä koulutuksia asiakkailta etukäteen. Vaikka koulutukset olisi olleet vasta syksyllä.. inhimillisiä virheitä sattuu, kuten että laskutetaan etukäteen syksyllä tehtävistä töistä. Ja onhan se niinkin, että Pauli Koijarin, tuon gourmet-tietoisen jyhkeän miehen ja toimitusjohtajan SYD:in taustalla täytyy elää jollakin. Ellei joku tiivistelistoihin erikoistunut firma satu maksamaan poikkeuksellisen isoja matkalaskuja vahingossa. Ainahan voi toki jättää kouluttajan ja työntekijän palkkiot maksamatta, niin saa kaviaaria blineilleen.
Tässä vaiheessahan Hans Sikanen oli liuennut Fredrikinkadulle City Dealin leipiin HR-päälliköksi. Fygyt taskuun ja naureskellen golfaamaan, kipi kipi.
Keijo Ilmasella oli menestyvä tilitoimisto Keken Rahapesula Oy, jonka päämiehinä olivat nämä legendaariset SYD ja MediaVitsi Oy. Keijo piti itseään hyvin älykkäänä nuorena miehenä, hän kertoi muunmuassa ettei oikein viihtynyt koulussa, koska oli niin masentavaa opetella itsestäänselviä asioita. Keijolla kävi myös hyvä pulla Pietarin reissulla. Hän tapasi yökerhossa Lemminkäinen Oy:n toimitusjohtajan, joka suhteellisen selvinpäin kolmelta yöllä ojensi Keijolle käyntikorttinsa ja pyysi heille töihin. Liekö Lemminkäinen Oy osoittautui Keijon huippuälyn huomioonottaen liian masentavaksi työpaikaksi, sillä Keijokin kipitti Hansin siipien suojaan City Dealin leipiin ja jätti rahapesul... tilitoimistonsa niille sijoilleen.
Tässä vaiheessa Kauko Kesänen väläytteli ideaa MediaVitsin kaltaisesta myyntitykkien taivaasta, joka perustettaisiin Keski-Uudellemaalle. Kesä-Heinäkuun taitteessa minä, kolme miehekkäästi hikoilevaa salskeaa ja komeaa urosta, sekä Kauko aloimme tyhjentämään Hyvinkään toimistoa ja siirtämään kamoja uusiin liiketiloihin. Kauko lempeällä ja nallekarhumaisella tyylillään kertoili meille visioitaan tulevasta liiketoiminnasta. Jolla ei saatana ollut edes rahoitusta valmiina. Meillä kenelläkään ei ollut hajuakaan milloin eka liksa tulee tilille! Mutta.. jokatapauksessa ajatukset ja ideat olivat kuin auringonkukkapellolta.
Ja tärkeintähän on uskoa itseensä, etenkin jos kukaan muu ei ota sinua vakavasti.
No.. Kauko "sairastui vakavasti", ei voitu tehdä työsopimuksia. Kauko matkusti avokkinsa kanssa Kreetalle. Ei voitu remontoida liiketiloja.. eikä edelleenkään tehdä niitä vitun sopimuksia.
Sitten mitta täyttyi. Rahat finaalissa ja kohtalaisen iso kyrpä otsassani laitoin Kaukolle viestiä että voi tunkea sateenkaari- ja auringonkukkavisionsa perseeseensä, että minä en ainakaan ole messissä. Saman tekivät nämä muutto-Hunksitkin. Veikkaanpa että ainakin yhdellä heistä oli vieläkin isompi kyrpä.. otsassa.
Viikot kuluivat, lähdin hermolomalle merenrantaan Viron puolelle. Aloitin työt perheyrityksen palveluksessa vastaten myynnistä ja markkinoinnista ja kaikesta mahdollisesta. Kuten sanoin, toimenkuvani on laaja, mutta vaikutusvaltani pieni. Se on ihan hyvä niin, minua tuskin kukaan täysijärkinen pomo edes palkkaisi.
Syyskuussa sain merkillisen viestin Kaukolta. Kaukolla oli kova hätä, sillä viesti käski minua soittamaan pikaisesti. Hetken mietiskeltyäni ja visioituani läskin tummumista, otin puhelimen ja naputtelin Kaukon numeron. Samalla mietin, notta miksei Kauko ollut itse soittanut minulle.. liekö saldoraja ummessa.
Kaukon asia koski taannoista Pietarin "kontaktoitumisreissua". Siellähän oli tosiaan ollut tapetilla eräs Ovilistafirma ja tarkoitus esitellä tuotteet isolle porukalle kansainvälisiä rakennusfirmojen edustajia. No meidän lisäksi siellä oli kolme venäläistä, joita kiinnosti niin paljon, että käyttivät koko ajan omien töidensä hoitamiseksi. Ovilistafirman markkinointipäällikkö oli haistanut Pauli Koijarin touhuissa palaneen sian kylkiviipaleen käryä. Matkalaskut olivat poikkeuksellisen suuria ja kaupan kauppaa ei ollut tullut. Ei Virossa, ei Latviassa, ei Liettuassa, ei edes Venäjällä... Ihme kyllä, siinä saattaa käydä mielessä että Koijari käyttää firman rahoja huvireissuihin. Mutta onneksi Paulilla oli paljon kontakteja, joista tarinaa iskiessä saisi aikaa voitettua..
Annoin Kaukolle luvan antaa yhteystietoni Ovilistafirman miehelle ja menikö viittä minuuttia ja kännykkäni pauhasi Petri Nygårdia. Ei muutakuin sarvet esiin ja vastaamaan. Kävimme juurta jaksaen läpi Pietarin matkan tapahtumia. Koijari oli hoitanut toimeksiantomatkallaan myös SYD:in asioita, omia bisneksiään(jotka ei tasan päivänvaloa kestä).
Koko vyyhti oli alkanut, kun Ovilistafirman tuotantopuolelle oli tullut puhelu, jossa sanottiin vientipäällikön (tuolloin Pauli Koijari) olevan epäluotettava. Soittaja oli ollut mies. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että Kauko Kesänen olisi saattanut olla soittaja, sillä oli aiemmin jo ilmaissut kiinnostuksensa vientipäällikön tehtäviin. Minulla ei ole todisteita, mutta olosuhteet huomioon ottaen..
Kun irtisanouduin SYD:in palveluksesta ilmaisemalla kirjaimellisesti mielenkiintoni olevan perin vähäistä kusettajafirman palveluksessa työskentelyyn, ei siihen ottanut kukaan mitään kantaa. Keijo Ilmanen paiski töitä City Dealilla niin, ettei ehtinyt edes verokorttiani palauttamaan.Mitä tulee koulutuksiin, jotka olin myynyt, SYD:in sivut oli suljettu, joten teimme kouluttajan kanssa niin, että koska hänellä olisi muutenkin saatavia SYD:illä, voisi hän laskuttaa nämä koulutettavat yritykset omiin nimiinsä. Niinhän se järkevästi menee ja kaikki saavat rahansa varmasti.
Koulutukset pidettiin, kouluttaja kritisoi ja inisi järjestelyistä yms. Asian ajatteleminen aiheuttaa päänsärkyä joten se siitä.
Sain kolmisen viikkoa sitten kouluttajalta puhelun. Pauli Koijari oli lähestynyt kouluttajaa puhelinvastaajan ja postin välityksellä. Kyse oli maksamattomista koulutuksista ja niiden perimisistä. Pauli Koijari syytti kouluttajaa sopimusrikkomuksesta ja uhkaili virkavallalla. Että se perhanan kouluttaja kehtaakin periä omia saataviaan!
Minähän sitä omiin nimiin laskuttamista ehdotin.. Miksei Koijari soittanut minulle? Miksei Koijari laittanut viestiä sähköpostiini? Vai onkohan niin, että Koijari tietää minun tietävän, ettei ne hänen liiketoimet päivänvaloa kestä..? Tietääköhän Pauli Koijari, että hänen tarinansa on lopussa..? Tietääköhän Sikanen ja Ilmanen, että tämä blogi on olemassa. Minä en huutele nimimerkkien takaa, sillä kannatan rehellistä peliä. Jätän nimet mainitsematta, sillä jokaisella on syynsä toimia kuten toimii. Vältän ehkä sillä myös herjaussyytteet ja muut hankaluudet.
Jos teistä kolmesta herrasta yksikään löytää tänne ja tunnistaa itsensä ja kaverinsa, uhkailkaa miten haluatte.. minä tässä en ole rikollinen. Ei ole ne kouluttajat ja työntekijät, joita kusetitte. Ei se perheellinen mies, kahden pienen lapsen isä, jonka pelkäsin sekoavan hetkenä minä hyvänsä rahahuolista. Ei se kaunis nainen, jota huijasitte ja nöyryytitte kuukausitolkulla Höyläämötien toimistolla. Ei me Sales Academy-"opiskelijat". Ei se graafikkokundi, joka tuhlasi lahjojaan ja aikaansa teidän paskaprojekteissa.
Minä en pelkää teidän prätkäjengejä ja mafiosoja. Tunkekaa ne sinne, missä teidän bisnekset kukoistavat, siellä ei päivänvalo pääse yllättämään.
Olen puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti