maanantai 27. elokuuta 2012

Arvoisa suomalainen juhlaväki

Jokusen kerran bileitä emännöineenä, olen tehnyt havainnon asioista, jotka toistuvat lähes jokaisissa kissanristiäisissä ja muissa juhlatilaisuuksissa. Poikkeuksia ei koskaan ole.
Suomalainenhan ei osaa juhlia rennosti muutenkuin pikkujouluissa, vappuna ja Tallinkilla. Pohjoismainen rentous on vailla vertaa ja maailmankuulu. Kiitos tästä kuuluu esimerkiksi Matti Nykäselle ja Johanna Tukiaiselle.
Eikä unohdeta Tallinnan kestomatkaajia, jotka suuntaavat vähintään kerran kuussa viemään virolaisille hyvää mieltä ja nauttimaan nähtävyyksistä.
Puhumattakaan Pietariin suuntaavan bussin kulturelleista vodkajuopoista tai etelän kohteiden basaarikiertelijöistä ja hyvinsyöneistä auringonpalvojista.

Suomalainen juhlaväki kun saapuu paikalle, ei todellakaan marssita rennosti peremmälle ja etsitä istumapaikkaa. Tärkeämpää on jäädä ulko-ovien edustalle kahistelemaan ulkotakkien ja kukkakimppujen kanssa. Samaan aikaan käydään tiivistä keskustelua että kuka antaa lahjan, kuka kukat ja entäs kortti... ihme ettei fläppitaulua ole vielä kukaan tajunnut tuoda mukanaan.
Sitten havahdutaan sieltä parfyymien ja puuterin tuoksusta ihmettelemään että missäs ollaan ja minnekkäs mennään.
Sillä välin ulko-oven toisella puolella seisoo lauma mattimyöhäsiä, jotka toistavat tämän saman kaavan sisään tullessa.

Pikkujouluissa tunnelma on alkuun jäykähkö etenkin kun me olemme aika kaunaista ja tympeää porukkaa alkuillasta ja selväpäisinä.
Firmojen ja yhteisöjen juhlat ovat ihan parasta viihdettä, peittoaa moninkerroin kaikki valmiiksiräkätetyt sitcomit.
Jokaisesta porukasta löytyy juurikin nämä tyypit:

- Le freak: firman kummajainen joka istuu yksinään lähes koko illan.. saattaa olla että toimistopuolen joku puutteessa oleva hiirulainen löytyy aamulla saman peiton alta.
Yleensä herättää huomion Tenkanen-pulisongeillaan tai omaperäisellä tyylitajullaan.  Omasta mielestään on vain mystinen. Pyrkii vokottelemaan vastakkaista sukupuolta lähinnä oudoilla filosofoinneillaan ja sarkasmillaan. Saa istua rauhassa yksinään koko illan.

- Pikkupomo: haluaisi kovasti kalifiksi kalifin paikalle. Istuu koko illan seiväs perseessä johtajien pöydässä ja näyttää harmaalta. Poistuu hyvissä ajoin autolla paikalta vihaisen ja pihtaavan eukkonsa luokse. Sillä jos jäisi paikalle, hän olisi se joka saisi ekana turpaansa. Thaihieromoiden suurkuluttaja.

- Isopomo: karisma on käsin kosketeltavissa. Usein asiallisen leppoisa pukumies jolla on paljon kavereita. Ainakin parina iltana vuodessa.

- Talouspäällikkö/sihteeri/muu paperinkäsittelijä/klemmarinlaskijat: samankaltaiset piirteet kuin pikkupomolla, on usein vain naispuolinen. Alkuillan istuu samalla tavalla tympeänä ja nenä pystyssä johtoryhmän pöydässä. Ja sitä mukaa kun valkoviini lasista haihtuu alkaa uhokin olla sen mukainen. Laukoo totuuksia, yrittää iskeä isopomoa ja päätyy luultavimmin Le Freakin käsivarsille. Edellisenä vuonna taisi olla Takapihan Pavarotti.

- Assistentit ja nuoriso-jaosto: Se kaikkein helpoiten palveltava joukkio. Ottavat ilon irti auki olevasta viinapiikistä ja pitävät tosissaan hauskaa. Työpaikkaromanssit ja ns. kuormasta syöminen ei koskaan ole ongelma.

- Hyeenat: duunarilauma, jotka kiskovat ilmaista viinaa niin kauan kun piikki on auki tai drinkkilippuja riittää. Ei ole mitenkään epänormaalia, että näistä ainakin pari kannetaan hyvissä ajoin illalla taksin takapenkille. Viimeisimpinä tippuneet löytyy vessasta nukkumasta.

- Takapihan Pavarotti: joku viittä vaille eläkkeelle jäävä leppoisa ukko, joka taputtelee naisia ja haluaa jossain vaiheessa iltaa vetäistä ilmoille ikivihreitä. Vaikka äijä olisi kuin riihipiru, polvelta löytyy aina joku vonkale.

- Pellet: luultavimmin samaa seuruetta assareiden ja nuorisojaoston kanssa. Vitsailevat ja flirttailevat henkilökunnan ja toistensa kanssa.
Vielä kun on elämä edessä ja tukka takana. Tietyn promillemäärän ylittyessä niillä on pakko riisua vaatekappaleita päältään. Saunailloissa tosipelle ei mitään pyyhkeitä lanteilleen sido!

Siinäpä niitä.. jokainen ihmistyyppi löytyy jokaisesta juhlasta, katsokaapa ympärillenne.. pari kuukautta ja pikkujoulukausi on parhaimmillaan.







3 kommenttia:

  1. Ai saatana että nauroin, varsinkin tuo termi "klemmarinlaskijat" kolahti niin ettei paremmasta väliä. Täydellinen kuvaus suomalaisesta pikkujoulu / bileporukasta, erityisesti eteisessä takkia kahisuttelevat hyypiöt. Ei jumalauta nainen sun tulisi julkaista näitä "julmia" totuuksia useammin, et arvaa että on nautinnollista räkättää täällä ja kuvitella tuo kusipäinen orkesteri sielunsa silmin. Kirjoita nyt hyvä ihminen useammin, sut on pakko mainita tuolla toisaalla. Kiitos vielä kerran! (Iltani on pelastettu)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Mulla on pari tekstiä taas työn alla, viime viikolla en ehtinyt enkä jaksanut koska piti sen verran kiirettä taas. :)

      Poista