Henri Elias Nissinen 14.03.2006 54cm 4310g

Olen tähän asti käyttänyt aikaani ruotimalla kaikkea negatiivista tai muuten vain vittuillut ilmiöille ironiseen sävyyn. Johtuneeko syyskauneudesta vai mistä, ajattelin kertoa elämäni tärkeimmästä ihmisestä. Ei. Se ei ole minä, ei John Travolta, Juha Veijonen eikä myöskään Johnny Depp, juu eikä Charlize Theron. Ei sentään Alice Cooper tai Billy Idol. Voin toki omistaa heille ihan oman englanninkielisen ylistysblogin, kunhan saan aikaiseksi.

Se on minun poikani Henri, joka on maailman hienoin nuorimies.

Vuosi 2005 syksy. Istun lääkärin vastaanotolla ja tuijotan epäuskoisena työpaikkalääkäriä, joka kertoo minun olevan raskaana. Olin voinut huonosti aamupäivisin, kuukautiset olivat tulleet ihan normaalisti ja vietin aika itsekeskeistä ja railakasta elämää.. eli pahoinvoinnin olisi toki voinut laittaa alkoholin ja univajeen piikkiin. Sitäpaitsi helleaalto ja vatsatautiepidemia riehui parhaillaan joka paikassa. Olihan melkoinen yhdeksän kuukauden mahatautisankkeri tiedossa.

Se oli ensimmäinen hetki kun todellakin olin kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani, sillä kyseessä ei ollut enää niinsanotusti minäminäminäminäminä jeejee eikä kukaan muu. Heitin tupakat roskikseen, myin punaviinit työkaverilleni ja ostin kaappiin järkeviä ja terveellisiä välipaloja. Raskausaikana voin paremmin kuin aikoihin, heräsin aamulla ihanan levänneenä, söin joka ikinen aamu aamiaisen, tutkailin vauvakirjoja ja tuntui, että olisin voinut syleillä koko maailmaa. Huolimatta siitä, ettei tämä ollut mitenkään suunniteltua, näin vain kävi.

Yhden asian sanon kaikille, jotka haukkuvat lastani harhalaukaukseksi, säälivät, että tulin siinä elämäntilanteessa raskaaksi, tai ihan muuten vain olivat pahoillaan puolestani. Harmittelevat, että menin naimisiin melkein viimeisilläni raskaana ja vieläpä silloin aika railakkaan bailuhirmun kanssa. Jos en olisi saanut poikaani, olisin kuollut viinaan, syömishäiriöön, lääkkeisiin tai ihan niiden kaikkien yhteisvaikutukseen. Jos minulla ei olisi kokemusta tuosta ajasta ja perhe-elämästä, en tajuaisi elämästä mitään.Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.

Henrin laskettu aika oli 14.03.2006, tiistai-päivä. Lähdin maanantaina 13. päivä kaupungille ostoksille. Tein viime hetken vauvahankintoja, ostin itselleni kosmetiikkatuotteita, sillä kaikki oli lopussa, kovat pakkaset, enkä tiennyt milloin pääsisin rauhassa ostoksille seuraavan kerran. Kotiin tullessani ihmettelin, miksi hengästyin portaissa niin kovasti, vaikka asuimme toisessa kerroksessa. Nostin ostokseni keittiön pöydälle ja sitten tulikin lapsivesi.

Sairaalassa vietimme yli vuorokauden, ennenkuin meidät kiidätettiin leikkaussaliin ja minut nukutettiin, koska mikään puudutusaine ei enää tehonnut siinä vaiheessa. Henri syntyi keisarinleikkauksella tasan laskettuna päivänä 14.03.2006 kello 20:37.

Heräsin heräämössä ja kuulin kuinka hoitajat keskustelivat jotain keskenään huoneen toisessa päässä. En saanut kunnolla ääntä ja köhisin jotain epämääräistä. Hoitaja tuli luokseni ja totesi että olen hereillä.. Halusin tietää, oliko se poika ja itkikö se paljon.. enempää en siitä hetkestä kunnolla muista. Ajattelin että jumaliste. Mulla on poika :)

Siitä nyytistä on kasvanut iso poika. Onhan se nyt iso mies, kun ikääkin on se peräti viisi vuotta. Kuudesosa vanhan äitinsä iästä.

Henrin maailma koostuu musiikista, piirtämisestä, tehtäväkirjoista, palapeleistä, pyöräilystä, haaveista, leikistä, uinnista ja poika on armoton suklaafriikki. Jotenkin on myös sellainen tunne, että tuo poika tekee jonkun älyttömän maailmanympärimatkan ainakin kerran elämässään.

Henri on ihmisenä sellainen, josta on vaikea olla pitämättä. Henri on kohtelias, huumorintajuinen, erittäin empaattinen ja huomaavainen nuori mies. Ihmettelenkin mistä ne geenit on oikein peräisin.. En tosin yhtään ihmettele, mistä tulee se ärhäkkä teräväkielisyys, hurtti huumori ja umpihullu poikkitaiteellisuus. Tai hymykuopat ja suuret silmät.

Henri on horoskoopissa Kalat. Kalat tunnetusti eivät tunne aikaa, eivät normeja vaan elävät hetkessä. Täysillä. Niin tekee Henrikin, toisinaan se on raivostuttavaa, etenkin, kun on saanut vanhemmikseen kaksi Skorpionia. Kaavoihinsa kangistuneita itsepäisiä kyrmyniskoja, jotka rypevät kyynisyyden ja katkeruuden suossa.


Jonain päivänä Henri on aikuinen mies. Toivon sydämestäni, että rakas lapseni säilyttää sen lapsenmielisen hyväntuulisuuden sydämessään. Olisi samalla järkevä ja vahva, mutta kuitenkin herkkä ja hassu. Eikä koskaan ikinä antaisi elämän katkeroitttaa, koska jokainen auringonnousu tietää uuden alkua.

Tämän kirjoitti ei aina niin pullantuoksuinen äiti. Mutta äiti joka rakastaa poikaansa koko sydämestään, joka komentelee, nalkuttaa ja nipottaa, minkä ehtii, muttei koskaan tee sitä pahalla. Me vanhemmat olemme useinmiten oikeassa.. no.. vaikka olisimmekin väärässä.